Huovutettu soittorasia

Nämä ovat nyt sitten jo vuosia vuosia sitten valmistuneita tekeleitä opiskeluajoilta. Laitetaan nyt kuitenkin vähän jotain huovutettuakin välillä innostamaan itseä ja muita. On niin vähän tullut viime aikoina huovutettua yhtään mitään vaikka kovin mukavaa puuhaa onkin.

Soittorasiaan tarvittavat asiat:

• soittorasian koneisto
• viilipurkki
• puukiekko, jossa on keskellä reikä (Kiekon halkaisija on sen viilipurkin suuaukkoa hiukan suurempi. Kiekon tulee olla oikean paksuinen ja reiän olla sen kokoinen, että soittorasian koneisto on mahdollista asentaa kiekon molemmin puolin niin, että koneisto jää sisälle ja "veivi" jää ulos)
•  pitävää liimaa esim. ericeper
• jyrsijäverkkoa
• sivuleikkurit
• huovutusneuloja (sekä hienompia että karkeampia)
• valkoista huovutusvilla
• huovutusalusta
• värjättyjä huovutusvilloja, niitä värejä mitä tarvitset
• mahdolliset nenät, silmät, viikset tms... (voi myös huovuttaa)
• hirveen hyvät hermot ja kovasti innostusta ;)

Tämähän lähti siis liikeelle suunnittelusta. Piti vähän piirtää paperille mitä ajatteli tehdä, mikään taiteilijahan ei sitä varten tarvitse olla ;) hahmotelma riittää. Itse päätin tehdä tiikerin. Soittorasian soittimen koneistoja on mahdollista tilata esimerkiksi netistä tai kipaista askarteluliikkeestä (ainakin sinelli on joskus myynyt). Soittorasian pohjaksi voi itse tehdä esimerkiksi em. puukiekon tai vastaavan soittorasian pohjaksi käyvän pöyreän levyn, jossa on reikä.

Ensimmäisenä kiinnitetään soittorasian koneisto kiinni pohjalevyyn. Seuraavana liimataan viilipurkki kiinni levyyn niin päin, että soittorasian koneisto jää purkin sisälle. Viilipurkki muodostaa kaikukopan, jotta musiikki soi paremmin. Sitten annetaan liiman kuivua hyvin ennen seuraavaa vaihetta.

Liiman kuivuttua oteaan jyrsijäverkkoa ja muotoillaan siitä suunnilleen halutun mallinen hahmo. Jalat ja kädet kannattaa muotoilla joko verkosta erikseen tai vain huovuttaa ilman verkkoa. Itse tein vartalon ensin ja sitten jalat muotoilin erikseen. Kädet, korvat ja hännän tein ilman verkkoa. Verkon terävät piikit kannattaa yrittää tässä vaiheessa kääntää mahdollisimman hyvin sisäänpäin. Alapuolelle verkko kannattaa kääntää sen verran hyvin, että viilipurkki pysyy tukevasti verkon sisällä, mutta ei kuitenkaan "veivin" päälle. Verkkoa saa esimerkiksi rautakaupoista. Tämän luomuksen ulkonäköhän ei tässä vaiheessa kovin paljon vielä vakuuta :D

Nyt voi sitten aloittaa itse huovuttamisen. Soittorasia tehdään neulahuovuttamalla, sillä soittorasian koneisto ei veden kanssa huovuttamista kestä. Huovuttaessa täytyy olla tarkkana, kun huovuttaa hahmoa viilipurkin ja verkon kohdalta, ettei töki reikiä purkkiin tai ettei neula osu verkkoon. Ei kestä neula semmoista. Huovutusneulan käytössä on tärkeä olla tarkkana siitä että ei käännä yhtään neulaa sen ollessa työn sisällä. Neuloja on kahta erilaista: ns. karkeampia neuloja, joissa on siis syvemmät vaot neulan varressa sekä ns. hienompia neuloja joiden vaot eivät ole niin syvät. Karkeammat neulat ovat "isojen linjojen tekemiseen" ja hienommalla neulalla huovutetaan viimeisiä kerroksia. Hienommasta neulasta ei jää niin selkeitä neulanjälkiä näkyviin. Neuloja myydään askarteluliikkeissä sekä joissain isommissa kaupoissa (esim.prisma). Huovutusta on usein helpompi tehdä jonkin alustan, esim, superlonpalasen päällä jonka saa esim vanhasta patjasta. Tosin tätä soittorasiaa tehdessä pidin työtä aika paljon ihan kädessä.


Listassa lukee ihan rahan säästämiseksi valkoista huovutusvillaa. Yleensä värjäämättömät villat ovat edullisempia ja tuolta nuo alimmaiset kerroksethan eivät minnekään näy, eli niihin käy halvin huovutusvilla. Huovutusvillaa voi tilata netistä tai ostaa askarteluliikeestä. Ensimmäiset valkoiset kerrokset voi ottaa aika paksujakin kerroksia eikä niitä tarvitse tökkiä mitenkään kauhean jämäkäksi. Kun valkoisella on saatu suunnilleen haluttu muoto hahmoon, voi alkaa laittaa värillisiä kerroksia pikkuhiljaa. Värilliset kerrokset kannattaa sitten olla ohuempia ja tökkiä paremmin kiinni. Työn pohjapuolelle myös on hyvä laittaa villaa ainakin sen verran, että verkko peittyy kokonaan, Kuitenkin huomioiden, ettei villa pääse veivattaessa koneiston väliin.

Tämä on melko iso työ eikä mitenkään valmistu yhdessä päivässä. Mitä kovemman ja jämäkämmän työstä haluaa, sitä enemmän pitää tökkiä. Alkuun kannattaa tehdä suurpiirteisesti hahmo valmiiksi ja sitten vasta alkaa tehdä yksityiskohtia. Kaikki osat on hyvä laittaa kiinni todella huolella, etteivät mahdolliset pienet soittelijat saa niitä irti.

Usein tämmöisiin vasta matkan varrella muotuvat ne yksityiskohdat. Niin ainakin kävi itsellä. Jossain vaiheessa jo ajattelin etten tee raitoja lainkaan. Valmiiseen työhön lisäsin vielä viikset. En osaa sanoa mitä materiaalia lie ovat...

Loppujen lopuksi niin kovasti työstä innostuneena tein samalla tekniikalla kummitytölleni Hello kitty- soittorasian. Kovassa käytössä on ymmärtääkseni kisu ollut :)

Vanhan oven uusi elämä- keittiönpöytä

Tässäpä tämä toisen oven tarina. Myös tämä ovi on lapsuuskotini aarteita. Hyvin on toimittanut virkaa aikoinaan tuvan ovena, nyt toimittaa hyvin kodissani pöydän virkaa. Katsotaan mitä seuraavaksi ;)

Noh, itse projektiin...

Pöydän jalat halusin sellaisesta materiaalista jotka ovat tyyliltään vanhat ja niitä varten löytyikin vanhaa harmaantunutta puuta. Ennen pöydän tekemistä ostin kuitenkin tuolit, jotta tietää minkä korkuista pöytää alkaa tekemään. Tuolit löytyivät Askosta.

Ensimmäisenä ovesta irrotin ovenkahvan, lukkopesän ja saranat. Sen jälkeen kävin oven läpi lastan kanssa raaputtaen kaikki lohkeilleet ja irronneet maalit. Ovi on ollut alunperin puun väriset, mutta elämän varrella siihen on maalattu mintunvihreä sävy ja viimeisimpänä päällimmäinen valkoinen maalipinta. Ovesta siis siksi saa mielestäni kivasti eläväisen näköisen. Seuraavana hioin oven varovasti molemmilta puolilta, niin että maalit lähtivät sieltä täältä. Lukon kohdalle en tehnyt mitään ja muutenkin siinä mielestäni oli tarkoituskin näkyä elämisen jäljet.

Jalkojen tekemisen kohdalla oma laskutaitoni ei riittänyt oikeiden kulmien laskemiseen. Jouduin siis turvautumaan laskutaitoisten apuun. Kunnia jalkojen tekemisestä menee siis muuhun osoitteeseen. Molempiin jalkoihin tarvitsi kaksi osaa joista molemmista leikattiin palat pois niin että osat sai lomittain toisiinsa kiinni.

Seuraavana olikin ohjelmassa jalkojen kiinnittäminen pöytälevyyn. Se ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertaista. Sinänsä itse kiinnittäminen ei ollut ongelma vaan tässä vaiheessa projektia tuli huomattua että pöytälevy tosiaankin on melkoisen kiero. Pöytälevy ei meinannut asettua jalkojen päälle millään niin että pöytä olisi tasapainossa. Jalkoja piti vielä fiksata siis uudelleen.

Lopulta kuitenkin jalkojen osat kiinnitettiin toisiinsa pitkillä ruuveilla ja jalat ruuveilla kiinni oveen. Ja niin pöytä oli valmis.

Ovi kuitenkin oli tuommoinen ns. ruutuovi joten käytännön kannalta siihen päälle täytyi hankkia lasi. Lasin valitsemisessa täytyi vähän kuitenkin turvautua internetin keskusteluihin aiheesta. Tein hiukan tutkimusta kumpi on parempi: tavallinen vai karkaistu lasi. Kuten arvata saattaa, kyse on loppujen lopuksi mielipide asiasta. Itse päädyin kuitenkin tavalliseen lasiin siitä syystä, että jos karkaistuun lasiin joku kopsahtaa, menee lasi pieniksi palasiksi. Lisäksi karkaistu lasi voi räjähtää pienestäkin kopsahduksesta mikäli lasiin tulee jännitettä. Tavalliseen lasiin tulee vain halkeama jos joku sattuu osumaan. Toki tuon karkaistun lasin hyviä puolia olisi ollut se, että kestää paremmin lämpötilan vaihteluita. Noh. Nyt on kyllä jo hyvin puolitoista vuotta tuo lasi kestänyt.

Vanhan oven uusi elämä- sängynpääty

Jos väliin vähän jotain muutakin kuin virkkausta ;)

Idea sängynpäätyyn lähti siitä, että haluan omassa kodissani olevan palasia elämäni varrelta. Sängyn pääty on lapsuuskotini oman huoneeni ovi. Isäni pyöritteli päätään, kun vanhan jo käytöstä poistettu ovi oli välttämättä tallin perältä kaivettava ja tungettava pienen pieneen autooni. Tein ensin sängynpäädyn ja myöhemmin valmistui keittiönpöytäkin toisesta pelastetusta ovesta.

Ovi oli kuivumassa sisällä noin viikon ennen käsittelyä. Ovi oli toiselta puolelta ruskea ja toiselta vaalean mintun värinen. Ajattelin päästä vähän helpommalla ja alkaa tekemään sängynpäädyn esillä olevaa puolta ruskeaan maalaamattomaan pintaan. Ensin hioin pinnan. Pyyhin kostealla ja annoin kuivua. Sen jälkeen maalasin pinnan ns. huolimattomasti pienellä telalla ja pensselillä sieltä täältä. Ajatuksena oli siis saada maalattua hiukan kuluneen näköinen pinta. Maali oli jokin vanha maalinjämä maalarinvalkoista kalustemaalia. Maalauksen jälkeen annoin maalin kuivua muutaman tunnin ja hioin pintaa vielä sieltä täältä kuluneemman näköiseksi. Mietin lakan laittamista pintaan, mutta päädyin sitten kuitenkin olla laittamatta.

Sänkyni on korkea jenkkisänky, jossa on siis monta patjaa päällekkäin. Sängynpäätyä ei siihen voinut siis suoraan mitenkään kiinnittää joten täytyi tehdä jalat. Jalat tein vanhoista rikkinäisistä ikkunankarmeista ns. L-kirjaimen muotoon. Hyvin on pysynyt pystyssä seinän ja sängyn välissä ainakin tähän saakka. Olen kyllä miettinyt uusien jalkojen tekemistä kun ovat vähän huterat.

Lopuksi kiinnitin vielä tarrana sängynpäätyä koristamaan tekstin: Dream as if you`ll live forever, live as if you only have today

Virkattu vauvanpeitto valmistuu

Tämän ihastuttavan mallin jostain netin syövereistä bongasin viime keväänä ja sen jälkeen olen siihen törmännyt useassa paikassa. Malli on aivan ihana ja helppo virkata. Tilkun nimi on paju-neliö ja Googlesta tuolla nimellä hakemalla löytää ohjeen monestakin paikkaa. Itse olen ohjeen ottanut Jan Eatonin kirjasta: 200 virkattua ruutua.

Ensimmäinen aikomukseni oli tehdä iso päiväpeite näistä, mutta sain onneksi karistettua hyvin pian ajatuksen päästäni ja palautettua itseni maan pinnalle :) oma tyyli kun on se, että aina innostuu uudesta ja vanhat jäävät kesken niin ei voi niin suurta projektia ottaa. Päätin siis lähteä tekemään vauvan peittoa joka ei sekään ole vielä valmis. :D 

Ruuduistahan voi toki tehdä mitä vain ja ruutuja virkata millä langalla tahansa. Itse valitsin käyttötarkoituksen vuoksi seuraavan: blend bamboo 50g (70%bambua, 30% puuvillaa). Ruudut olen virkannut koukulla nro 2,5, mutta kannattaa kokeilla mikä on omalle käsialalla paras koko. Käyttämieni lankojen värikoodit ovat vaaleanpunainen 4020, beige 4950 ja valkoinen 1000.

Minulla on nyt työnalla tuo peiton valmiiksi saaminen. Ruutuja olen jo kiinnittänyt toisiinsa sen verran kuin ensimmäisestä ostamastasi lankaerästä tuli. Ostin siis aluksi kaksi kerää kutakin väriä ja ne riittivät yhteensä 24:än ruutuun sekä niiden yhdistämiseen ja jäljelle jäi beigeä lankaa noin puoli kerää. Ruudut kiinnitin toisiinsa niin, että laitoin oikeat puolet vastakkain ja yhdistin kiinteillä silmukoilla. Tilkkuja en ole vielä höyryttänyt enkä pingottanut sillä teen ensin täkin kokonaan valmiiksi. Nurjalle puolelle täkkiin ajattelin ommella vaalean puuvillakankaan ja täkin reunaan virkata jonkun nätin pitsikuvion.

Nytpä kävinkin ostamassa sitten vähän  lisää joka väriä, jotta pääsen eteenpäin kun eihän tosiaan tuota lankaa ennestään kotona ole ;)

Virkattu kauluri

Tässä yksi syksyn töistäni. Kovin viluisena ihmisenä tuntuu, että kaulaa palelee aina. Mietin lapsuuden aikoja ja sitä kuinka kätevä kauluri oli tuolloin vetää kaulaan. Tuumasta toimeen. Googletin siis kaulurin kuvia ja ihastuin tähän malliin: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=0&d_id=879 . Samaa lankaahan ei tietenkään juuri siihen hätään ollut saatavilla niin tein siitä mitä löytyi eli drops lima langasta (65%villaa, 35% alpakkaa). Koukkuna käytin nron 4 koukkua ja napit löytyivät omista kätköistä.

Innostusta askarteluun :)

En tiedä onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä; Jos oma askartelupaja on kovinkin sotkuinen, eihän siellä viitsi mitään tehdä. Samalla tavoin, muutenkin askarteluhuoneen visuaalinen ilme vaikuttaa omaan innostukseen ja inspiraatioon. Oman huoneeni vähäistä käyttöä yritän perustella ainakin itselleni tällaisilla säälittävillä tekosyillä ;)

Nyt on kevään tullen jokin kärpänen kuitenkin puraissut, kun askarteluhuoneen pienet yksityiskohdat niin kovin paljon inspiroivat. Laitan muutaman kuvan inspiroimaan teitäkin :)








 Kuppi on joululahja ihanalta ystävältä. Tässä hyvä tuunausidea sille ken uutta neulatyynyä tarvitsee!


Mummin nappipurkki oli jo lapsena suuren suuri aarre. Nappien järjestelyyn saattoi käyttää useita tunteja- ensin pienimmästä suurimpaan, sitten toisinpäin, seuraavaksi ehkäpä värien mukaan. Nappien joukosta oli myös ihana etsiä ne mielestään kaikkein kauneimmat. Eipä olla siitä päästy vieläkään eroon- kierrätyskeskusten ja kirpputorien nappilaarit vetävät puoleensa ja aina sieltä muutama kaunis yksilö lähtee mukaan. Tässäpä niistä muutama ;)

Virkatut pienen ihmisen töppöset

Pinterestin ihanassa maailmassa on vaikka millä mitalla inspiroivia ohjeita. Sieltä jokin aika sitten bongasin syötävän suloiset pienet vauvan ugg-kengät. Ei muuta kuin tuumasta toimeen siis. Ohjeen löydät täältä ruotsiksi/englanniksi: http://bautawitch.se/2014/01/04/diy-virkade-baby-uggs/

Mielestäni ei ollut kovin hankala suomentaa ja kuvat ovat erittäin hyvät, mutta mikäli joku ei ymmärrä niin voin auttaa ohjeen tulkinnassa. Saatanpa jossain vaiheessa sen yrittää itsellenikin tänne suomentaa. :)

Lanka, jota itse käytin on melko paksua lankaa. En tosin osaa sanoa tarkkaan merkkiä, sillä lanka on löytynyt oman lankakorin syövereistä. Muistelen, että lanka on joskus ollut kaulaliinan mallissa, jonka sitten purin kun ei ollutkaan käyttöä. Nyt siitä tuli töppöset ;) Tämähän on siis erinomainen ja nopea jämälankaprojekti! Virkkuukoukkuna käytin numeron 8 koukkua.

En osaa sanoa minkä ikäisen jalkaan nämä saappaat mahtavat sopia, mut pitää joskus jonkun kaverin jalkaan nämä lykätä ;)

Voi olla, että joudun tekemään vielä toiset valkoiset töppöset noilla sydännapeilla kuten ohjeessa, nyt kuitenkin yritän käyttää näitä olemassa olevia materiaaleja :)

Virkattu sydän ystävälle (ohje)

Pitääpä nyt jostain aloittaa. Itse asiassa aloitin jo ystävänpäivän alla. Tarkoituksena on siis päästä eroon noista kaikista 246:sta lankakerästä ja aloitin pienestä.

Virkattu sydän on tehty drops ice langasta (55%puuvillaa, 45% akryyliä). Sydämeen meni 50:n gramman kerästä vähän yli puolet. Käytin itse koukkua nro 4, mutta vaihtelee varmasti käsialan mukaan.

Ohje:


1. Virkkaa 3kjs ja sulje renkaaksi
2. Virkkaa renkaaseen 6ks
3. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2ks (12)
4. Virkkaa 3ks ja neljänteen silmukkaan 2ks, toista edellinen 2 kertaa (15)
5-6. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1ks (15)
7. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks, tee viimeinen silmukka ps ja katkaise ja päättele lanka
 Tee toinen vastakappale eli vaiheet 1-7, mutta tee viimeinen silmukka ks, älä päättele ja katkaise lankaa.

8. Yhdistä kiinteillä silmukoilla kaksi edellä tehtyä kappaletta yhdeksi. (Liitoskohdissa kannattaa olla tarkkana, jottei sydämen keskelle ylös jää suurta reikää.) (30)
9. Virkkaa 1ks jokaiseen silmukkaan (30) Mikäli haluat kiinnittää sydämeen narun/nyörin, on se hyvä kiinnittää tässä vaiheessa työtä.
10 --> Tee sydämen ympäri muuten koko matka kiinteitä silmukoita, mutta kavenna yksi silmukka sydämen kummallakin puolella keskellä niin kauan, että työssä jäljellä on 8 silmukkaa. Muista täyttää sydäntä välissä vanulla tai jollain muulla täytteellä. (8)
11. Kavenna Joka toinen silmukka (4)
12. Katkaise lanka ja päättele siististi.


Itse halusin laittaa koristeeksi vielä valmiista pitsinauhasta rusetin. Rusetin ompelin kiinni valmiiseen sydämeen.

Ohje on kirjoitettu sydämeen jonka itse tein. Ohjetta olen soveltanut useammasta eri ohjeesta matkan varrella eli toivottavasti on oikein ja saatte tällä ohjeella samanlaisen tehtyä :)

Samanlaisen sydämen olen virkannut myös matonkuteesta koukulla nro 8. Tuli korkeudeltaa noin puolet isompi. :) Voi siis hyvin soveltaa!

Tästä se sitten lähtee...

Kaappeja kaivellessani usein yllätyn itsekin mitä kaikkea sieltä löytyy. Kodissani minulla on oma askarteluhuone, pienihän se on kuin mikä, mutta siihen pitää tyytyä. Viime aikoina olen yrittänyt löytää pajaani jonkinmoista järjestystä. Se kuitenkin tuntuu aivan uskomattoman epätoivoiselta ajatukselta.

Kankaat alkavat jo olla jonkinlaisessa järjestyksessä vanhoista perunalaatikoista pinoamassani hyllyssä. Loput tilkut, vetoketjut, resorit yms. ovat löytäneet paikkansa elämää nähneen apteekkarinlipaston laatikoista.

Napeille, lankarullille ja kaikille muille pienille tarpeellisille asioille olen hankkinut vanhoja lasipurkkeja. Tästä se sitten lähtee. Ensin huone johonkin järjestykseen, jotta sieltä löytääkin jotain :)