Mymmeliinin nukkekoti

´

Mymmeliininpajassa on kesästä lähtien ollut levällään tämmöinen pikku pikku projekti (varmaan loppu elämä menee ennen kun on valmis :D ). Olen nähnyt monessa paikkaa aivan ihania nukkekoteja, kuten työkaverini tekemä mahtavan hieno nukkekoti! Ajattelinpa myös itse kunnianhimoisesti alkaa tämmöistä näpertää. Nukkekodin rungoksi löytyi mummolani talleista vanha puinen astiakaappi. Tarkoitukseni muutenkin on rakentaa nukkekotia kierrätysmateriaaleista ja kalusteita yms. tehdä paljon itse tai etsiä kirppareilta. Muutaman kalusteen olen ostanut suomalaiselta kädentaitajalta.

Kaapin maalipinta oli kärsinyt pahasti vuosien saatossa. Kaapin värissä sen sijaan oli mielestäni "sitä jotain" vanhaa, niin en hirveästi halunnut lähteä sitä muuttamaan. Etsin hyvin lähellä alkuperäistä väriä olevan maalin, jonka kaappi sai sitten pintaansa pienen hiomisen jälkeen.

Kaapin pohjassa oli reikä, sillä se on aikoinaan tiskikaappina palvellut. Lattia piti alakertaan löytää, ja semmoinen sopiva palanen kaapin pohjalle löytyikin vanhasta seinälevyjen palasesta.

Nukkekodin kokoa on hahmottamassa pieni Mymmeli nojatuolissaan. Kalusteita olen hankkinut koko 1/12.

Ylimmässä kuvassa näkyy olohuone, ainut huone joka on vasta valmiina. Lattia on maalattu valkoisella peitemaalilla ja seinää koristaa vaaleanpunaruutuinen hempeä tapetti pitsi boordilla.

Väliseinät nukkekotiin valmistuvat vanhoista kirjankansista päällystämällä tapeteilla ja maalaamalla.

Pari viimeistä kuvaa kertovat vähän talon remontin nykytilanteessa (kuvissa hiukan huono valaistus). Remonttia siis vielä riittää ja paljon huonekaluja puuttuu, mut tästä jatketaan ;) Nyt on saunaosastokin vähän mietinnässä taloon :D

Rakkaudesta ruosteeseen- ihana Maapaikka

Kesäreissullani pistäydyin unelmieni paikkaan. Maapaikkaan. En ole missään mitään vastaavaa koskaan nähnytkään! Pihaan saapuessani näin paljon ruostella, lautaa, lankkua, ikkunaa, kippoa, kuppia. Rakastuin! Sisällä kaupassa samojen aarteiden kaikkeus jatkui. Missään ei vallinnut minkään maailman järjestys. Tavaraa roikkui siellä täällä, lattioilla, pöydillä, seinillä. Osa valmiita, osa keskeneräisiä. Kaikki paikassa olevat tavarat ovat luovuuden tuotoksia, uniikkeja. Kaikilla on oma tarinansa.


Putiikin pitäjän, hurmaavan naisen, kanssa hetken juteltuani tajusin, että juuri tämä on minun haaveeni. Paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Paikka, jossa joka puolella on minua inspiroivia asioita, tavaroita- vain taivas on rajana. Paikka, jossa jokainen tekemäni projekti saa täyden huomioni ja teen jokaisen työn rakkaudella loppuun. Ehkä joskus haaveeni käy toteen.


Maapaikka on ihana paikka Jämsässä kaiken vanhan ja ainutlaatuisen ystäville! Suositelen lämpimästi sinua tuolla joskus vierailemaan! Lisää tietoa löydät paikasta facebookista --> https://fi-fi.facebook.com/pages/Maapaikka/248560098596

Nojatuolin entisöintiä osa 1

Projekteja löytyy joka nurkalta jotain pientä. Tässä yksi niistä. Isäni löysi tämän jokin aika sitten ja pelasti minulle. Alkaa kai jo tuntea tyttärensä mielenkiinnot ja hullutukset. ;) Noh tarkoitus on kuitenkin tästä nojatuolista vielä taikoa istumakuntoinen ja siisti. Ikinä en ennen tämmöisiä projekeja ole tehnyt, mutta tästä on hyvä lähteä.

Ihan meisselin ja sorkkaraudan voimin lähdin tätä tuolia purkamaan. Ensin irrotin käsinojat. Käsinojat olivat kiinni pitkillä ruuveilla. Oli muuten tiukassa myös. Seuraavana aloin irrottaa tuolin pohjan puolelta  kankaita. Kankaat olivat kaikkialta kiinni itsetehdyillä takorautaisilla nauloilla. Vähän sai vääntää, jotta irti lähtivät. 

Kankaat oli tarkoitus ottaa yhtenä kappaleena irti, jotta on helpompi sitten uusia kankaita leikatessa. Pohjan naulojen jälkeen aloin järjestyksessä irrottaa muita kankaita. Ensimmäisenä irti lähti selkänojan takaosan kangas. Selkänojassa oli puisen kehikon lisäksi ohut vanerilevy, johon kangas oli naulattu kiinni. Kun kaikki muut naulat oli irrotettu, täytyi sorkkaraudalla kääntää auki selkänojassa oleva kehikko, jotta sai istuinosan kankaan kokonaan irti.

Jäljelle jäi sitten valtava määrä ruosteisia nauloja, rasselia ja kuivaa täytettä. Viimeisimmässä kuvassa, näkyy kuinka pieniin palasiin tuoli täytyi pilkkoa. Vielä kankaiden jälkeen istuinpehmuste täytyi irrottaa.

 

Noh. Mitäs sitten seuraavana tapahtuu. Tarkoitus olisi hankkia tuoliin uudet kankaat ja pehmusteet. Nyt on vaan vaikeus valita uusia kankaita. Lisäksi haasteena on löytää riittävän kestävä kangas. Entisajan kankaat nimittäin olivat huomattavasti kestävämpiä kuin nykyajan verhoilukankaat. Yhtä jousista pitää kiristää ja alimpaan kerrokseen istuinosaan virittää tukikangas juutikankaan päälle. Käsinojat ja jalat ajattelin puhaltaa kuumailmalla, jotta saan niistä alkuperäisen värin esiin. Katsotaan nyt sitten, mitä tästä syntyykään ;)

Työkalupakista korulippaaksi

Laatikon löysin isäni pajan kätköistä täynnä kaikenlaista roinaa. Korulipas näkyi heti valmiina silmissäni, vaikka kukaan muu tuon mustan laatikon hienoutta ei nähnytkään.

Irrotin laatikoista vetimet ja hankasin laatikkoa rätillä niin paljon puhtaaksi kuin se lähti.

Putsatut laatikot hioin ulkoa päin ensin vähän karkeammalla paperilla ja lopuksi viimeistelin hienommalla. Eihän se ihan kirkkaan puun väriseksi silläkään muuttunut kun niin pinttynyt oli.

Kaapista löytyi jämä valkoista kalustemaalia. Maalasin pienellä siveltimellä laatikot valkoisiksi.

Annoin maalin kuivua ja kiinnitin vetimet takaisin. Laatikkoon kävin ostamassa ohutta superlonia pehmusteeksi etolasta. Ei ollut kallista ja leikkasivat vielä palat valmiiksi oikean kokoisiksi.

Niin tuli korulipas valmiiksi. Nyt ovat korut hyvässä järjestyksessä, eivätkä tummukaan niin kauheasti kun eivät ole ilman kanssa tekemisissä.

Ensimmäinen lusikkakoru

Olen nähnyt blogeissa ja kaikilla käsityömessuilla mitä kauniimpia lusikoista taiteiltuja koruja ja esineitä. Itsellekin kaappiin on lusikoita kertynyt ja jokin aika sitten ajattelin testata itse myös. Omat lusikkani eivät ole siis hopeaa vaan alpakkaa pääasiassa.

Hiukan hankaluus on näitä lusikkajuttuja kotioloissa tehdä, sillä ei ole uunia tai mitään muitakaan välineitä, joilla saisi metallin riittävän kuumaksi. Kokeilin kuitenkin meidän sähköuunia. En usko, että on kovin järkevää, joten en suosittele kenenkään muun sitä tekevän muuta kuin omalla vastuulla :D Laitoin siis uunin kuumimmalle lämpötilalla ja lusikat pellille. Uunissa olivat varmaan noin vartin verran ja sit patalaput käteen ja taivuttelemaan. Taivuttamisen tein niin, että ensin käänsin lusikan noin 90 asteen kulmaan pyöröpihdeillä ja leikkasin suurilla sivuleikkureilla lusikan oikeasta kohtaa poikki. Oikeasta kohtaa tarkoittaa sitä, että loppulusikka on mahdollista vielä taittaa lenkiksi, johon voi pujottaa ketjun tai muun kaulanauhan. Kun lenkki on taitettu, kannattaa metalliviilalla tms. hioa terävät reunat. Ylijääneen lusikanvarren laitoin jemmaan seuraavia koruja varten.

Koruun ripustin helmen ketjulla kiinni roikkumaan ja kiillotin lusikan hopeankiillotusaineella.

Tämän projektin aikana ensimmäinen onnistui hyvin, toista taivuttaessa pinnoite meni lusikasta rikki sillä se ei ollut enää riittävän kuuma. Tästäpä siis opin, että kannattaa lämmittää yksi lusikka kerrallaan :) myöskään tämä kotiuunin lämpötila ei ollut riittävä. Taivuttaminen sekä lusikan katkaiseminen oli todella hankalaa kotioloissa. Täytyypä siis alkaa kehitellä seuraavia koruja varten parempaa keinoa. Mielelläni myös vinkit otan vastaan, jos jollain hyviä sellaisia on :)

Vanhan oven uusi elämä- keittiönpöytä

Tässäpä tämä toisen oven tarina. Myös tämä ovi on lapsuuskotini aarteita. Hyvin on toimittanut virkaa aikoinaan tuvan ovena, nyt toimittaa hyvin kodissani pöydän virkaa. Katsotaan mitä seuraavaksi ;)

Noh, itse projektiin...

Pöydän jalat halusin sellaisesta materiaalista jotka ovat tyyliltään vanhat ja niitä varten löytyikin vanhaa harmaantunutta puuta. Ennen pöydän tekemistä ostin kuitenkin tuolit, jotta tietää minkä korkuista pöytää alkaa tekemään. Tuolit löytyivät Askosta.

Ensimmäisenä ovesta irrotin ovenkahvan, lukkopesän ja saranat. Sen jälkeen kävin oven läpi lastan kanssa raaputtaen kaikki lohkeilleet ja irronneet maalit. Ovi on ollut alunperin puun väriset, mutta elämän varrella siihen on maalattu mintunvihreä sävy ja viimeisimpänä päällimmäinen valkoinen maalipinta. Ovesta siis siksi saa mielestäni kivasti eläväisen näköisen. Seuraavana hioin oven varovasti molemmilta puolilta, niin että maalit lähtivät sieltä täältä. Lukon kohdalle en tehnyt mitään ja muutenkin siinä mielestäni oli tarkoituskin näkyä elämisen jäljet.

Jalkojen tekemisen kohdalla oma laskutaitoni ei riittänyt oikeiden kulmien laskemiseen. Jouduin siis turvautumaan laskutaitoisten apuun. Kunnia jalkojen tekemisestä menee siis muuhun osoitteeseen. Molempiin jalkoihin tarvitsi kaksi osaa joista molemmista leikattiin palat pois niin että osat sai lomittain toisiinsa kiinni.

Seuraavana olikin ohjelmassa jalkojen kiinnittäminen pöytälevyyn. Se ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertaista. Sinänsä itse kiinnittäminen ei ollut ongelma vaan tässä vaiheessa projektia tuli huomattua että pöytälevy tosiaankin on melkoisen kiero. Pöytälevy ei meinannut asettua jalkojen päälle millään niin että pöytä olisi tasapainossa. Jalkoja piti vielä fiksata siis uudelleen.

Lopulta kuitenkin jalkojen osat kiinnitettiin toisiinsa pitkillä ruuveilla ja jalat ruuveilla kiinni oveen. Ja niin pöytä oli valmis.

Ovi kuitenkin oli tuommoinen ns. ruutuovi joten käytännön kannalta siihen päälle täytyi hankkia lasi. Lasin valitsemisessa täytyi vähän kuitenkin turvautua internetin keskusteluihin aiheesta. Tein hiukan tutkimusta kumpi on parempi: tavallinen vai karkaistu lasi. Kuten arvata saattaa, kyse on loppujen lopuksi mielipide asiasta. Itse päädyin kuitenkin tavalliseen lasiin siitä syystä, että jos karkaistuun lasiin joku kopsahtaa, menee lasi pieniksi palasiksi. Lisäksi karkaistu lasi voi räjähtää pienestäkin kopsahduksesta mikäli lasiin tulee jännitettä. Tavalliseen lasiin tulee vain halkeama jos joku sattuu osumaan. Toki tuon karkaistun lasin hyviä puolia olisi ollut se, että kestää paremmin lämpötilan vaihteluita. Noh. Nyt on kyllä jo hyvin puolitoista vuotta tuo lasi kestänyt.